MIETTEITÄ TULEVASTA VUODESTA

Tässä kohtaan, kun mulla on lähtöön enää hieman reilu viikko alkaa tulla kuvioihin unettomat yöt joiden aikana miettiä kaikkea mahdollista. Ekana mietin aina, kun en unta saa, että miten siellä unen päästä saan kiinni, kun kotona olen tottunut, että jos en unta saa niin avaan television ja annan itseni nukahtaa television ääneen. Perhe mietityttää mua ihan hirveesti vaikka uskon sen olevan loistava sillä olenhan mä jo viides vaihto-oppilas kyseisessä perheessa ja mun mielestä se meinaa jo, ettei perhe voi olla huono, kun eihän sinne olisi päästetty aina uudelleen lisää vaihto-oppilaita, eihän?

Asun sentään siellä hyvällä sijainnilla, hieman huonommalla mitä alkuun itse ymmärsin, mutta kuitenkin mulla on aika lyhyt matka Dallasiin, vain 100km. Enkä usko sen olevan ulkomailla olevan pitkä matka, ei se Ruotsissakaan ollut pitkä matka..

Pakkaamista olen jollain keinolla aina onnistunut välttämään, alitajuntaisesti pelottaa liikaa lähteä ja monet kerrat olen päässä sanonut, että en varmana lähde sinne, mutta todellisuudessa haluan sinne lähteä.  Se on mun monivuotinen unelma aina ollut.  Ja sitä en päästä heti käsistäni ja vielä, kun pääsen niin mainioon perheeseen. 

Vielä pari viikkoa sitten ajattelin, että jeee pian mä lähden, mutta on aikaa valmistautua lähtöön ja nyt, kun on viikko aikaa, niin en olekaan kerinnyt valmistautua. Silti olen todella iloisin ja odottavaisin mielin lähdössä ehkä elämäni suurimpaan ja unohtumattomimpaan matkaan.

Isoimpana apuna tähän lähtöön on ehdottamasti mun äiti, joka on itsekin ollut vaihdossa, mutta myös se luo ehkä liian suuret toiveet vaihtoa kohden. Me, kun ollana edelleen tekemisissä äidin entisen hostperheen kanssa ja itse toivoisin, että olisin tekemisissä aina tulevan hostperheeni kanssa. 

Huomenna ollaan jälleen päivä lähempänä lähtöä ja aika alkaa oikeasti pakkaamaan jo!

♥